window.pipedriveLeadboosterConfig = { base: pipedrive.com', companyId: 11580370, playbookUuid: '22236db1-6d50-40c4-b48f-8b11262155be', version: 2, } ;(function () { var w = window if (w.LeadBooster) { console.warn('LeadBooster on jo olemassa') } else { w.LeadBooster = { q: [], on: function (n, h) { this.q.push({ t: 'o', n: n, h: h }) }, trigger: function (n) { this.q.push({ t: 't', n: n }) }, } } })() Verkkopalvelut - The Codest
Takaisin nuoli PALAA TAAKSE

Verkkopalvelut: Syvällinen määritelmä

Verkkopalvelut ovat laajalti käytetty teknologia nykyaikaisessa digitaalisessa ympäristössä. Ne ovat joukko protokollia ja standardeja, joiden avulla eri ohjelmistosovellukset voivat kommunikoida keskenään internetin välityksellä. Pohjimmiltaan verkkopalvelut ovat tapa, jolla eri järjestelmät voivat keskustella keskenään riippumatta niiden käyttämistä ohjelmointikielistä, käyttöjärjestelmistä tai laitteistoista.

Verkkopalvelut perustuvat asiakas-palvelin-malliin. Asiakas lähettää palvelimelle pyynnön, ja palvelin lähettää vastauksen. Tämä viestintä tapahtuu yleensä HTTP-protokollan avulla, joka on sama protokolla, jota verkkoselaimet käyttävät kommunikoidessaan verkkopalvelimien kanssa. Verkkopalveluissa voidaan kuitenkin käyttää myös muita viestintäprotokollia, kuten SOAP (Simple Object Access Protocol), REST (Representational State Transfer) ja XML-RPC (XML Remote Procedure Call).

Verkkopalveluja käytetään yleensä eri ohjelmistojärjestelmien ja sovellusten integroimiseen. Verkkopalvelun avulla sähköisen kaupankäynnin sivusto voi esimerkiksi hakea tuotetietoja toimittajan tietokannasta tai rahoituslaitos voi käyttää pörssitietoja kolmannen osapuolen tarjoajalta. Verkkopalveluja voidaan käyttää myös toiminnallisuuksien avaamiseen muille sovelluksille tai mashupien luomiseen yhdistämällä eri lähteistä peräisin olevia tietoja.

Verkkopalvelut rakennetaan käyttämällä erilaisia tekniikoita, kuten XML (eXtensible Markup Language), WSDL (Web Services Description Language) ja UDDI (Universal Description, Discovery, and Integration). XML:ää käytetään asiakkaan ja palvelimen välillä vaihdettavan tiedon muotoiluun. WSDL:ää käytetään kuvaamaan verkkopalvelu ja sen käyttöliittymä, mukaan lukien kutsuttavat metodit ja niiden hyväksymät parametrit. UDDI:tä käytetään verkkopalvelujen julkaisemiseen ja löytämiseen.

Verkkopalvelut voidaan jakaa kahteen laajaan luokkaan: SOAP-pohjaiset verkkopalvelut ja RESTful-verkkopalvelut. SOAP-pohjaisissa verkkopalveluissa käytetään SOAP-protokollaa asiakkaan ja palvelimen väliseen tiedonvaihtoon. SOAP on standardoitu protokolla, joka tarjoaa verkkopalveluille sanomanvälityskehyksen. RESTful-verkkopalvelut puolestaan käyttävät HTTP-protokollaa tietojen vaihtoon. RESTful-verkkopalvelut ovat yleensä yksinkertaisempia ja kevyempiä kuin SOAP-pohjaiset verkkopalvelut.

Verkkopalveluista on tullut olennainen teknologia nykyaikaisessa ohjelmistokehityksessä. Niiden avulla eri sovellukset voivat kommunikoida keskenään, mikä on ratkaisevan tärkeää integroitujen järjestelmien luomiseksi. Verkkopalvelut ovat myös keskeinen tekniikka API:iden (Application Programming Interfaces) luomisessa, joiden avulla toiminnot voidaan avata muille sovelluksille. Digitaalisen ympäristön kehittyessä verkkopalvelut ovat todennäköisesti entistä tärkeämpiä yhdistettyjen, integroitujen järjestelmien luomisessa.

fiFinnish