Unkarilainen merkintätapa: Määritelmä

Unkarilainen merkintätapa on tietokoneohjelmoinnissa käytetty nimeämiskäytäntö, jolla osoitetaan muuttujan tietotyyppi. Sen keksi unkarilaissyntyinen ohjelmistoinsinööri Charles Simonyi, joka työskenteli Microsoft Corporationissa 1980-luvulla. Merkintätapa kehitettiin alun perin auttamaan Simonyita ja hänen kollegoitaan kirjoittamaan koodia Microsoft Wordin ensimmäisiin versioihin.

Unkarilaisen merkintätavan perusajatuksena on lisätä muuttujan nimeen etuliite, joka ilmaisee sen tietotyypin. Esimerkiksi kokonaislukua tallentavan muuttujan nimi voi olla "iCount", kun taas merkkijonoa tallentavan muuttujan nimi voi olla "strName". Etuliite "i" osoittaa, että muuttuja on kokonaisluku, kun taas etuliite "str" osoittaa, että muuttuja on merkkijono.

Unkarilainen merkintätapa kehitettiin alun perin käytettäväksi C-ohjelmointikielen kanssa, mutta sittemmin se on otettu käyttöön myös muissa ohjelmointikielissä, kuten C++:ssa, Javassa ja C#:ssä. Merkintätapa on myös kehittynyt ajan myötä, ja eri tietotyypeille on käytetty eri etuliitteitä.

Suosiostaan huolimatta jotkut ohjelmoijat ovat kritisoineet unkarilaista merkintätapaa siitä, että se on liian pitkälukuinen ja sotkee koodia. Toiset taas väittävät, että se voi olla hämmentävä, varsinkin kun samalle tietotyypille käytetään eri etuliitteitä ohjelman eri osissa.

Tästä kritiikistä huolimatta unkarilainen merkintätapa on edelleen suosittu nimeämiskäytäntö monissa ohjelmointiyhteisöissä. Se voi olla erityisen hyödyllinen suurissa ohjelmointiprojekteissa, joissa se auttaa ohjelmoijia tunnistamaan nopeasti muuttujan tietotyypin ilman, että heidän tarvitsee etsiä koodia läpi.

Kaiken kaikkiaan unkarilainen merkintätapa on hyödyllinen työkalu ohjelmoijille, jotka haluavat kirjoittaa selkeää ja luettavaa koodia. Vaikka se ei ehkä sovellukaan kaikkiin ohjelmointiprojekteihin, se voi olla arvokas lisä ohjelmoijan työkalupakkiin.